kiusallisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiusallisuus (40)
- se, että on kiusallinen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiusallisuus | kiusallisuudet |
| genetiivi | kiusallisuuden | kiusallisuuksien |
| partitiivi | kiusallisuutta | kiusallisuuksia |
| akkusatiivi | kiusallisuus; kiusallisuuden |
kiusallisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiusallisuudessa | kiusallisuuksissa |
| elatiivi | kiusallisuudesta | kiusallisuuksista |
| illatiivi | kiusallisuuteen | kiusallisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiusallisuudella | kiusallisuuksilla |
| ablatiivi | kiusallisuudelta | kiusallisuuksilta |
| allatiivi | kiusallisuudelle | kiusallisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiusallisuutena | kiusallisuuksina |
| translatiivi | kiusallisuudeksi | kiusallisuuksiksi |
| abessiivi | kiusallisuudetta | kiusallisuuksitta |
| instruktiivi | – | kiusallisuuksin |
| komitatiivi | – | kiusallisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kiusallisuude- | |
| vahva vartalo | kiusallisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kiusallisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan kiusallinen vartalosta kiusallis- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on kiusallinen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiusallisuus Kielitoimiston sanakirjassa