kiusaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiusaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiusata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiusaava | kiusaavat |
| genetiivi | kiusaavan | kiusaavien (kiusaavain) |
| partitiivi | kiusaavaa | kiusaavia |
| akkusatiivi | kiusaava; kiusaavan | kiusaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiusaavassa | kiusaavissa |
| elatiivi | kiusaavasta | kiusaavista |
| illatiivi | kiusaavaan | kiusaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiusaavalla | kiusaavilla |
| ablatiivi | kiusaavalta | kiusaavilta |
| allatiivi | kiusaavalle | kiusaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiusaavana | kiusaavina |
| translatiivi | kiusaavaksi | kiusaaviksi |
| abessiivi | kiusaavatta | kiusaavitta |
| instruktiivi | – | kiusaavin |
| komitatiivi | – | kiusaavine |