kiusa
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiusa (9)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiu̯sɑ/
- tavutus: kiu‧sa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiusa | kiusat |
| genetiivi | kiusan | kiusojen (kiusain) |
| partitiivi | kiusaa | kiusoja |
| akkusatiivi | kiusa; kiusan |
kiusat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiusassa | kiusoissa |
| elatiivi | kiusasta | kiusoista |
| illatiivi | kiusaan | kiusoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiusalla | kiusoilla |
| ablatiivi | kiusalta | kiusoilta |
| allatiivi | kiusalle | kiusoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiusana | kiusoina |
| translatiivi | kiusaksi | kiusoiksi |
| abessiivi | kiusatta | kiusoitta |
| instruktiivi | – | kiusoin |
| komitatiivi | – | kiusoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiusa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
ilmeisti takaperoisjohdos germaanisesta lainasanasta kiusata[1]
Käännökset[muokkaa]
1. harmi
|