kitti

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kitti (5-C)

  1. halkeamien ja kolojen täyte- ja siloitemassa, joka kuivuessaan kovettuu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟it̪̪ːi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kitti kitit
genetiivi kitin kittien
(kittein)
partitiivi kittiä kittejä
akkusatiivi kitti; kitin kitit
Sisäpaikallissijat
inessiivi kitissä kiteissä
elatiivi kitistä kiteistä
illatiivi kittiin kitteihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kitillä kiteillä
ablatiivi kitiltä kiteiltä
allatiivi kitille kiteille
Muut
essiivi kittinä kitteinä
translatiivi kitiksi kiteiksi
abessiivi kitittä kiteittä
instruktiivi kitein
komitatiivi kitteine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]