kirahdus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kirahdus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkirɑhdus/
- tavutus: ki‧rah‧dus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kirahdus | kirahdukset |
genetiivi | kirahduksen | kirahdusten kirahduksien |
partitiivi | kirahdusta | kirahduksia |
akkusatiivi | kirahdus; kirahduksen |
kirahdukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kirahduksessa | kirahduksissa |
elatiivi | kirahduksesta | kirahduksista |
illatiivi | kirahdukseen | kirahduksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kirahduksella | kirahduksilla |
ablatiivi | kirahdukselta | kirahduksilta |
allatiivi | kirahdukselle | kirahduksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kirahduksena | kirahduksina |
translatiivi | kirahdukseksi | kirahduksiksi |
abessiivi | kirahduksetta | kirahduksitta |
instruktiivi | – | kirahduksin |
komitatiivi | – | kirahduksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kirahdukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kirahdus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kirahtaa (kirahd- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kirahtaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kirahdus Kielitoimiston sanakirjassa