kirahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kirahdus (39)

  1. kirahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkirɑhdus/
  • tavutus: ki‧rah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirahdus kirahdukset
genetiivi kirahduksen kirahdusten
kirahduksien
partitiivi kirahdusta kirahduksia
akkusatiivi kirahdus;
kirahduksen
kirahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kirahduksessa kirahduksissa
elatiivi kirahduksesta kirahduksista
illatiivi kirahdukseen kirahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirahduksella kirahduksilla
ablatiivi kirahdukselta kirahduksilta
allatiivi kirahdukselle kirahduksille
muut sijamuodot
essiivi kirahduksena kirahduksina
translatiivi kirahdukseksi kirahduksiksi
abessiivi kirahduksetta kirahduksitta
instruktiivi kirahduksin
komitatiivi kirahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kirahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kirahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kirahtaa (kirahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]