kipuileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kipuileminen (38)
- teonnimi verbistä kipuilla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kipuileminen | kipuilemiset |
| genetiivi | kipuilemisen | kipuilemisten kipuilemisien |
| partitiivi | kipuilemista | kipuilemisia |
| akkusatiivi | kipuileminen; kipuilemisen |
kipuilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kipuilemisessa | kipuilemisissa |
| elatiivi | kipuilemisesta | kipuilemisista |
| illatiivi | kipuilemiseen | kipuilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kipuilemisella | kipuilemisilla |
| ablatiivi | kipuilemiselta | kipuilemisilta |
| allatiivi | kipuilemiselle | kipuilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kipuilemisena (kipuilemisna) |
kipuilemisina |
| translatiivi | kipuilemiseksi | kipuilemisiksi |
| abessiivi | kipuilemisetta | kipuilemisitta |
| instruktiivi | – | kipuilemisin |
| komitatiivi | – | kipuilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kipuilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kipuilemis- | |