kimputus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kimputus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkimput̪us/
- tavutus: kim‧pu‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kimputus | kimputukset |
genetiivi | kimputuksen | kimputusten kimputuksien |
partitiivi | kimputusta | kimputuksia |
akkusatiivi | kimputus; kimputuksen |
kimputukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kimputuksessa | kimputuksissa |
elatiivi | kimputuksesta | kimputuksista |
illatiivi | kimputukseen | kimputuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kimputuksella | kimputuksilla |
ablatiivi | kimputukselta | kimputuksilta |
allatiivi | kimputukselle | kimputuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kimputuksena | kimputuksina |
translatiivi | kimputukseksi | kimputuksiksi |
abessiivi | kimputuksetta | kimputuksitta |
instruktiivi | – | kimputuksin |
komitatiivi | – | kimputuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kimputukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kimputus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kimputtaa (kimput- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kimputtaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kimputus Kielitoimiston sanakirjassa