kimmahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kimmahdus (39)

  1. kimmahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkimːɑhdus/
  • tavutus: kim‧mah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kimmahdus kimmahdukset
genetiivi kimmahduksen kimmahdusten
kimmahduksien
partitiivi kimmahdusta kimmahduksia
akkusatiivi kimmahdus;
kimmahduksen
kimmahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kimmahduksessa kimmahduksissa
elatiivi kimmahduksesta kimmahduksista
illatiivi kimmahdukseen kimmahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kimmahduksella kimmahduksilla
ablatiivi kimmahdukselta kimmahduksilta
allatiivi kimmahdukselle kimmahduksille
muut sijamuodot
essiivi kimmahduksena kimmahduksina
translatiivi kimmahdukseksi kimmahduksiksi
abessiivi kimmahduksetta kimmahduksitta
instruktiivi kimmahduksin
komitatiivi kimmahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kimmahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kimmahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kimmahtaa (kimmahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]