kilkki

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kilkki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Kilkki

Substantiivi[muokkaa]

kilkki (5-A)

  1. pohjoisilla merialueilla ja Itämeressä elävä siiralaji, Saduria entomon
    Kilkit joutuvat pataan kun ei tule kalaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkilkːi/
  • tavutus: kilk‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kilkki kilkit
genetiivi kilkin kilkkien
(kilkkein)
partitiivi kilkkiä kilkkejä
akkusatiivi kilkki;
kilkin
kilkit
sisäpaikallissijat
inessiivi kilkissä kilkeissä
elatiivi kilkistä kilkeistä
illatiivi kilkkiin kilkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kilkillä kilkeillä
ablatiivi kilkiltä kilkeiltä
allatiivi kilkille kilkeille
muut sijamuodot
essiivi kilkkinä kilkkeinä
translatiivi kilkiksi kilkeiksi
abessiivi kilkittä kilkeittä
instruktiivi kilkein
komitatiivi kilkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kilki-
vahva vartalo kilkki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kilkki Kielitoimiston sanakirjassa
  • kilkki Tieteen termipankissa