kilistänyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kilistänyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kilistää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kilistänyt | kilistäneet |
| genetiivi | kilistäneen | kilistäneiden kilistäneitten |
| partitiivi | kilistänyttä | kilistäneitä |
| akkusatiivi | kilistänyt; kilistäneen | kilistäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kilistäneessä | kilistäneissä |
| elatiivi | kilistäneestä | kilistäneistä |
| illatiivi | kilistäneeseen | kilistäneisiin kilistäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kilistäneellä | kilistäneillä |
| ablatiivi | kilistäneeltä | kilistäneiltä |
| allatiivi | kilistäneelle | kilistäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kilistäneenä | kilistäneinä |
| translatiivi | kilistäneeksi | kilistäneiksi |
| abessiivi | kilistäneettä | kilistäneittä |
| instruktiivi | – | kilistänein |
| komitatiivi | – | kilistäneine |