kikattanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kikattanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kikattaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kikattanut | kikattaneet |
| genetiivi | kikattaneen | kikattaneiden kikattaneitten |
| partitiivi | kikattanutta | kikattaneita |
| akkusatiivi | kikattanut; kikattaneen | kikattaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kikattaneessa | kikattaneissa |
| elatiivi | kikattaneesta | kikattaneista |
| illatiivi | kikattaneeseen | kikattaneisiin kikattaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kikattaneella | kikattaneilla |
| ablatiivi | kikattaneelta | kikattaneilta |
| allatiivi | kikattaneelle | kikattaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kikattaneena | kikattaneina |
| translatiivi | kikattaneeksi | kikattaneiksi |
| abessiivi | kikattaneetta | kikattaneitta |
| instruktiivi | – | kikattanein |
| komitatiivi | – | kikattaneine |