kiistellyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiistellyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kiistellä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiistellyt | kiistelleet |
| genetiivi | kiistelleen | kiistelleiden kiistelleitten |
| partitiivi | kiistellyttä | kiistelleitä |
| akkusatiivi | kiistellyt; kiistelleen | kiistelleet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiistelleessä | kiistelleissä |
| elatiivi | kiistelleestä | kiistelleistä |
| illatiivi | kiistelleeseen | kiistelleisiin kiistelleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiistelleellä | kiistelleillä |
| ablatiivi | kiistelleeltä | kiistelleiltä |
| allatiivi | kiistelleelle | kiistelleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiistelleenä | kiistelleinä |
| translatiivi | kiistelleeksi | kiistelleiksi |
| abessiivi | kiistelleettä | kiistelleittä |
| instruktiivi | – | kiistellein |
| komitatiivi | – | kiistelleine |