kiistelevä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiistelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiistellä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiistelevä | kiistelevät |
genetiivi | kiistelevän | kiistelevien (kiisteleväin) |
partitiivi | kiistelevää | kiisteleviä |
akkusatiivi | kiistelevä; kiistelevän | kiistelevät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiistelevässä | kiistelevissä |
elatiivi | kiistelevästä | kiistelevistä |
illatiivi | kiistelevään | kiisteleviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiistelevällä | kiistelevillä |
ablatiivi | kiistelevältä | kiisteleviltä |
allatiivi | kiistelevälle | kiisteleville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiistelevänä | kiistelevinä |
translatiivi | kiisteleväksi | kiisteleviksi |
abessiivi | kiistelevättä | kiistelevittä |
instruktiivi | – | kiistelevin |
komitatiivi | – | kiistelevine |