kiipeävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiipeävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiivetä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiipeävä | kiipeävät |
| genetiivi | kiipeävän | kiipeävien (kiipeäväin) |
| partitiivi | kiipeävää | kiipeäviä |
| akkusatiivi | kiipeävä; kiipeävän | kiipeävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiipeävässä | kiipeävissä |
| elatiivi | kiipeävästä | kiipeävistä |
| illatiivi | kiipeävään | kiipeäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiipeävällä | kiipeävillä |
| ablatiivi | kiipeävältä | kiipeäviltä |
| allatiivi | kiipeävälle | kiipeäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiipeävänä | kiipeävinä |
| translatiivi | kiipeäväksi | kiipeäviksi |
| abessiivi | kiipeävättä | kiipeävittä |
| instruktiivi | – | kiipeävin |
| komitatiivi | – | kiipeävine |