kiillottava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiillottava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiillottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiillottava | kiillottavat |
| genetiivi | kiillottavan | kiillottavien (kiillottavain) |
| partitiivi | kiillottavaa | kiillottavia |
| akkusatiivi | kiillottava; kiillottavan | kiillottavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiillottavassa | kiillottavissa |
| elatiivi | kiillottavasta | kiillottavista |
| illatiivi | kiillottavaan | kiillottaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiillottavalla | kiillottavilla |
| ablatiivi | kiillottavalta | kiillottavilta |
| allatiivi | kiillottavalle | kiillottaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiillottavana | kiillottavina |
| translatiivi | kiillottavaksi | kiillottaviksi |
| abessiivi | kiillottavatta | kiillottavitta |
| instruktiivi | – | kiillottavin |
| komitatiivi | – | kiillottavine |