kihveli

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kihveli (6)[1]

  1. (puhekieltä) rikkalapio

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkihʋeli/
  • tavutus: kih‧ve‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kihveli kihvelit
genetiivi kihvelin kihvelien
kihveleiden
kihveleitten
partitiivi kihveliä kihveleitä
kihvelejä
akkusatiivi kihveli;
kihvelin
kihvelit
sisäpaikallissijat
inessiivi kihvelissä kihveleissä
elatiivi kihvelistä kihveleistä
illatiivi kihveliin kihveleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kihvelillä kihveleillä
ablatiivi kihveliltä kihveleiltä
allatiivi kihvelille kihveleille
muut sijamuodot
essiivi kihvelinä kihveleinä
translatiivi kihveliksi kihveleiksi
abessiivi kihvelittä kihveleittä
instruktiivi kihvelein
komitatiivi kihveleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kihveli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsin kielestä, skyffel

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

rikkakihveli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kihveli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6