kihartaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kihartaminen (38)
- teonnimi verbistä kihartaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kihartaminen | kihartamiset |
| genetiivi | kihartamisen | kihartamisten kihartamisien |
| partitiivi | kihartamista | kihartamisia |
| akkusatiivi | kihartaminen; kihartamisen |
kihartamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihartamisessa | kihartamisissa |
| elatiivi | kihartamisesta | kihartamisista |
| illatiivi | kihartamiseen | kihartamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kihartamisella | kihartamisilla |
| ablatiivi | kihartamiselta | kihartamisilta |
| allatiivi | kihartamiselle | kihartamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihartamisena (kihartamisna) |
kihartamisina |
| translatiivi | kihartamiseksi | kihartamisiksi |
| abessiivi | kihartamisetta | kihartamisitta |
| instruktiivi | – | kihartamisin |
| komitatiivi | – | kihartamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kihartamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kihartamis- | |