kihahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kihahtaminen (38)
- teonnimi verbistä kihahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kihahtaminen | kihahtamiset |
| genetiivi | kihahtamisen | kihahtamisten kihahtamisien |
| partitiivi | kihahtamista | kihahtamisia |
| akkusatiivi | kihahtaminen; kihahtamisen |
kihahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihahtamisessa | kihahtamisissa |
| elatiivi | kihahtamisesta | kihahtamisista |
| illatiivi | kihahtamiseen | kihahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kihahtamisella | kihahtamisilla |
| ablatiivi | kihahtamiselta | kihahtamisilta |
| allatiivi | kihahtamiselle | kihahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihahtamisena (kihahtamisna) |
kihahtamisina |
| translatiivi | kihahtamiseksi | kihahtamisiksi |
| abessiivi | kihahtamisetta | kihahtamisitta |
| instruktiivi | – | kihahtamisin |
| komitatiivi | – | kihahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kihahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kihahtamis- | |