kiertolaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiertolaisuus (40)

  1. se, että on kiertolainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯rt̪oˌlɑi̯suːs/
  • tavutus: kier‧to‧lai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiertolaisuus kiertolaisuudet
genetiivi kiertolaisuuden kiertolaisuuksien
partitiivi kiertolaisuutta kiertolaisuuksia
akkusatiivi kiertolaisuus;
kiertolaisuuden
kiertolaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiertolaisuudessa kiertolaisuuksissa
elatiivi kiertolaisuudesta kiertolaisuuksista
illatiivi kiertolaisuuteen kiertolaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiertolaisuudella kiertolaisuuksilla
ablatiivi kiertolaisuudelta kiertolaisuuksilta
allatiivi kiertolaisuudelle kiertolaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kiertolaisuutena kiertolaisuuksina
translatiivi kiertolaisuudeksi kiertolaisuuksiksi
abessiivi kiertolaisuudetta kiertolaisuuksitta
instruktiivi kiertolaisuuksin
komitatiivi kiertolaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiertolaisuude-
vahva vartalo kiertolaisuute-
konsonantti-
vartalo
kiertolaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kiertolainen vartalosta kiertolais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]