kiepautus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiepautus (39)

  1. kiepauttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯pɑu̯t̪us/ tai /ˈkie̯pɑˌut̪us/
  • tavutus: kie‧pau‧tus / kie‧pa‧u‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiepautus kiepautukset
genetiivi kiepautuksen kiepautusten
kiepautuksien
partitiivi kiepautusta kiepautuksia
akkusatiivi kiepautus;
kiepautuksen
kiepautukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiepautuksessa kiepautuksissa
elatiivi kiepautuksesta kiepautuksista
illatiivi kiepautukseen kiepautuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiepautuksella kiepautuksilla
ablatiivi kiepautukselta kiepautuksilta
allatiivi kiepautukselle kiepautuksille
muut sijamuodot
essiivi kiepautuksena kiepautuksina
translatiivi kiepautukseksi kiepautuksiksi
abessiivi kiepautuksetta kiepautuksitta
instruktiivi kiepautuksin
komitatiivi kiepautuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiepautukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiepautus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kiepauttaa (kiepaut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]