keskusta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Keskusta
Keskusta

Substantiivi[muokkaa]

keskusta (13)

  1. keskellä sijaitseva osa, keskipisteen lähellä oleva osa
    ympyrän ~
  2. kaupungin keskeisin tai tärkein osa
    Kävelin Helsingin keskustassa
  3. (politiikka) poliittinen keskusta
  4. (politiikka) Suomen Keskustan käyttönimi
  5. (shakki) yleensä keskustaan luetaan ruudut d4, d5, e4, e5, mutta joskus mukaan lasketaan myös näitä ympäröivät ruudut
    Keskustan haltuunotto sotilain tai vastustajan sotilaskeskustan muodostamisen häiritseminen on klassisen ajattelutavan mukaan yksi avausvaiheen pääideoista. Hypermoderni koulukunta sen sijaan kannatti keskustan hallintaa etäältä upseerien avulla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkeskust̪ɑ/, [ˈke̞skʷustɑ̝]
  • tavutus: kes‧kus‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keskusta keskustat
genetiivi keskustan keskustoiden
keskustoitten
keskustojen
(keskustain)
partitiivi keskustaa keskustoita
keskustoja
akkusatiivi keskusta;
keskustan
keskustat
sisäpaikallissijat
inessiivi keskustassa keskustoissa
elatiivi keskustasta keskustoista
illatiivi keskustaan keskustoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keskustalla keskustoilla
ablatiivi keskustalta keskustoilta
allatiivi keskustalle keskustoille
muut sijamuodot
essiivi keskustana keskustoina
translatiivi keskustaksi keskustoiksi
abessiivi keskustatta keskustoitta
instruktiivi keskustoin
komitatiivi keskustoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keskusta-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

keskustapolitiikka, keskustapuolue, keskustaryhmä, ydinkeskusta

Aiheesta muualla[muokkaa]