kerkiäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kerkiäminen (38)
- teonnimi verbistä keritä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kerkiäminen | kerkiämiset |
| genetiivi | kerkiämisen | kerkiämisten kerkiämisien |
| partitiivi | kerkiämistä | kerkiämisiä |
| akkusatiivi | kerkiäminen; kerkiämisen |
kerkiämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kerkiämisessä | kerkiämisissä |
| elatiivi | kerkiämisestä | kerkiämisistä |
| illatiivi | kerkiämiseen | kerkiämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kerkiämisellä | kerkiämisillä |
| ablatiivi | kerkiämiseltä | kerkiämisiltä |
| allatiivi | kerkiämiselle | kerkiämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kerkiämisenä (kerkiämisnä) |
kerkiämisinä |
| translatiivi | kerkiämiseksi | kerkiämisiksi |
| abessiivi | kerkiämisettä | kerkiämisittä |
| instruktiivi | – | kerkiämisin |
| komitatiivi | – | kerkiämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kerkiämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kerkiämis- | |