kengittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kengittäminen (38)
- teonnimi verbistä kengittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kengittäminen | kengittämiset |
| genetiivi | kengittämisen | kengittämisten kengittämisien |
| partitiivi | kengittämistä | kengittämisiä |
| akkusatiivi | kengittäminen; kengittämisen |
kengittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kengittämisessä | kengittämisissä |
| elatiivi | kengittämisestä | kengittämisistä |
| illatiivi | kengittämiseen | kengittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kengittämisellä | kengittämisillä |
| ablatiivi | kengittämiseltä | kengittämisiltä |
| allatiivi | kengittämiselle | kengittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kengittämisenä (kengittämisnä) |
kengittämisinä |
| translatiivi | kengittämiseksi | kengittämisiksi |
| abessiivi | kengittämisettä | kengittämisittä |
| instruktiivi | – | kengittämisin |
| komitatiivi | – | kengittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kengittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kengittämis- | |