kelpaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kelpaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kelvata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelpaava | kelpaavat |
| genetiivi | kelpaavan | kelpaavien (kelpaavain) |
| partitiivi | kelpaavaa | kelpaavia |
| akkusatiivi | kelpaava; kelpaavan | kelpaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelpaavassa | kelpaavissa |
| elatiivi | kelpaavasta | kelpaavista |
| illatiivi | kelpaavaan | kelpaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelpaavalla | kelpaavilla |
| ablatiivi | kelpaavalta | kelpaavilta |
| allatiivi | kelpaavalle | kelpaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelpaavana | kelpaavina |
| translatiivi | kelpaavaksi | kelpaaviksi |
| abessiivi | kelpaavatta | kelpaavitta |
| instruktiivi | – | kelpaavin |
| komitatiivi | – | kelpaavine |