kelpaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kelpaaminen (38)
- teonnimi verbistä kelvata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelpaaminen | kelpaamiset |
| genetiivi | kelpaamisen | kelpaamisten kelpaamisien |
| partitiivi | kelpaamista | kelpaamisia |
| akkusatiivi | kelpaaminen; kelpaamisen |
kelpaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelpaamisessa | kelpaamisissa |
| elatiivi | kelpaamisesta | kelpaamisista |
| illatiivi | kelpaamiseen | kelpaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelpaamisella | kelpaamisilla |
| ablatiivi | kelpaamiselta | kelpaamisilta |
| allatiivi | kelpaamiselle | kelpaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelpaamisena (kelpaamisna) |
kelpaamisina |
| translatiivi | kelpaamiseksi | kelpaamisiksi |
| abessiivi | kelpaamisetta | kelpaamisitta |
| instruktiivi | – | kelpaamisin |
| komitatiivi | – | kelpaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kelpaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kelpaamis- | |