kelmukka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kelmukka (14-A)

  1. kelmukoiden suvun (Byssomerulius) kantasieni
  2. erityisesti Suomessakin tavattava, pääasiassa ihmisen muokkaamissa ympäristöissä kuten puistoissa, pihamailla ja puutarhoissa elävä Byssomerulius corium

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kelmukka kelmukat
genetiivi kelmukan kelmukoiden
kelmukoitten
kelmukkojen
(kelmukkain)
partitiivi kelmukkaa kelmukoita
kelmukkoja
akkusatiivi kelmukka;
kelmukan
kelmukat
sisäpaikallissijat
inessiivi kelmukassa kelmukoissa
elatiivi kelmukasta kelmukoista
illatiivi kelmukkaan kelmukkoihin
kelmukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kelmukalla kelmukoilla
ablatiivi kelmukalta kelmukoilta
allatiivi kelmukalle kelmukoille
muut sijamuodot
essiivi kelmukkana kelmukkoina
kelmukoina
translatiivi kelmukaksi kelmukoiksi
abessiivi kelmukatta kelmukoitta
instruktiivi kelmukoin
komitatiivi kelmukoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kelmuka-
vahva vartalo kelmukka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • kelmukka Laji.fi. (Päivitettävä julkaisu.). Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 2.11.2019.