kelmu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kelmu (1)
- ohut takertuva kalvo, johon kääritään elintarvikkeita tai peitetään ruokaa sisältäviä astioita
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkelmu/
- tavutus: kel‧mu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kelmu | kelmut |
genetiivi | kelmun | kelmujen |
partitiivi | kelmua | kelmuja |
akkusatiivi | kelmu; kelmun |
kelmut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kelmussa | kelmuissa |
elatiivi | kelmusta | kelmuista |
illatiivi | kelmuun | kelmuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kelmulla | kelmuilla |
ablatiivi | kelmulta | kelmuilta |
allatiivi | kelmulle | kelmuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kelmuna | kelmuina |
translatiivi | kelmuksi | kelmuiksi |
abessiivi | kelmutta | kelmuitta |
instruktiivi | – | kelmuin |
komitatiivi | – | kelmuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kelmu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. ohut kalvo, johon kääritään elintarvikkeita
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
muovikelmu, paistokelmu, pakastuskelmu, pintakelmu, selluloosakelmu, solukelmu