kellistyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kellistyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kellistyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kellistyvä | kellistyvät |
| genetiivi | kellistyvän | kellistyvien (kellistyväin) |
| partitiivi | kellistyvää | kellistyviä |
| akkusatiivi | kellistyvä; kellistyvän | kellistyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellistyvässä | kellistyvissä |
| elatiivi | kellistyvästä | kellistyvistä |
| illatiivi | kellistyvään | kellistyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellistyvällä | kellistyvillä |
| ablatiivi | kellistyvältä | kellistyviltä |
| allatiivi | kellistyvälle | kellistyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kellistyvänä | kellistyvinä |
| translatiivi | kellistyväksi | kellistyviksi |
| abessiivi | kellistyvättä | kellistyvittä |
| instruktiivi | – | kellistyvin |
| komitatiivi | – | kellistyvine |