keinutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keinutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkei̯nut̪us/
- tavutus: kei‧nu‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keinutus | keinutukset |
genetiivi | keinutuksen | keinutusten keinutuksien |
partitiivi | keinutusta | keinutuksia |
akkusatiivi | keinutus; keinutuksen |
keinutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keinutuksessa | keinutuksissa |
elatiivi | keinutuksesta | keinutuksista |
illatiivi | keinutukseen | keinutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keinutuksella | keinutuksilla |
ablatiivi | keinutukselta | keinutuksilta |
allatiivi | keinutukselle | keinutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keinutuksena | keinutuksina |
translatiivi | keinutukseksi | keinutuksiksi |
abessiivi | keinutuksetta | keinutuksitta |
instruktiivi | – | keinutuksin |
komitatiivi | – | keinutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keinutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
keinutus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä keinuttaa (keinut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. keinuttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- keinutus Kielitoimiston sanakirjassa