keinunta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keinunta (9-J)

  1. keinuminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkei̯nunt̪ɑ/
  • tavutus: kei‧nun‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keinunta keinunnat
genetiivi keinunnan keinuntojen
(keinuntain)
partitiivi keinuntaa keinuntoja
akkusatiivi keinunta;
keinunnan
keinunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi keinunnassa keinunnoissa
elatiivi keinunnasta keinunnoista
illatiivi keinuntaan keinuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keinunnalla keinunnoilla
ablatiivi keinunnalta keinunnoilta
allatiivi keinunnalle keinunnoille
muut sijamuodot
essiivi keinuntana keinuntoina
translatiivi keinunnaksi keinunnoiksi
abessiivi keinunnatta keinunnoitta
instruktiivi keinunnoin
komitatiivi keinuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo keinunna-
vahva vartalo keinunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]