keimaileva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
keimaileva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä keimailla
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keimaileva | keimailevat |
| genetiivi | keimailevan | keimailevien (keimailevain) |
| partitiivi | keimailevaa | keimailevia |
| akkusatiivi | keimaileva; keimailevan | keimailevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keimailevassa | keimailevissa |
| elatiivi | keimailevasta | keimailevista |
| illatiivi | keimailevaan | keimaileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keimailevalla | keimailevilla |
| ablatiivi | keimailevalta | keimailevilta |
| allatiivi | keimailevalle | keimaileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keimailevana | keimailevina |
| translatiivi | keimailevaksi | keimaileviksi |
| abessiivi | keimailevatta | keimailevitta |
| instruktiivi | – | keimailevin |
| komitatiivi | – | keimailevine |