keikutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keikutus (39)

  1. keikuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkei̯kut̪us/
  • tavutus: kei‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keikutus keikutukset
genetiivi keikutuksen keikutusten
keikutuksien
partitiivi keikutusta keikutuksia
akkusatiivi keikutus;
keikutuksen
keikutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi keikutuksessa keikutuksissa
elatiivi keikutuksesta keikutuksista
illatiivi keikutukseen keikutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi keikutuksella keikutuksilla
ablatiivi keikutukselta keikutuksilta
allatiivi keikutukselle keikutuksille
muut sijamuodot
essiivi keikutuksena keikutuksina
translatiivi keikutukseksi keikutuksiksi
abessiivi keikutuksetta keikutuksitta
instruktiivi keikutuksin
komitatiivi keikutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keikutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
keikutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä keikuttaa (keikut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]