keikunta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkei̯kunt̪ɑ/
- tavutus: kei‧kun‧ta
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keikunta | keikunnat |
genetiivi | keikunnan | keikuntojen (keikuntain) |
partitiivi | keikuntaa | keikuntoja |
akkusatiivi | keikunta; keikunnan |
keikunnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keikunnassa | keikunnoissa |
elatiivi | keikunnasta | keikunnoista |
illatiivi | keikuntaan | keikuntoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keikunnalla | keikunnoilla |
ablatiivi | keikunnalta | keikunnoilta |
allatiivi | keikunnalle | keikunnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keikuntana | keikuntoina |
translatiivi | keikunnaksi | keikunnoiksi |
abessiivi | keikunnatta | keikunnoitta |
instruktiivi | – | keikunnoin |
komitatiivi | – | keikuntoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | keikunna- | |
vahva vartalo | keikunta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. keikkuminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- keikunta Kielitoimiston sanakirjassa