keihästys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keihästys (39)

  1. keihästäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkei̯hæst̪ys/
  • tavutus: kei‧häs‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keihästys keihästykset
genetiivi keihästyksen keihästysten
keihästyksien
partitiivi keihästystä keihästyksiä
akkusatiivi keihästys;
keihästyksen
keihästykset
sisäpaikallissijat
inessiivi keihästyksessä keihästyksissä
elatiivi keihästyksestä keihästyksistä
illatiivi keihästykseen keihästyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi keihästyksellä keihästyksillä
ablatiivi keihästykseltä keihästyksiltä
allatiivi keihästykselle keihästyksille
muut sijamuodot
essiivi keihästyksenä keihästyksinä
translatiivi keihästykseksi keihästyksiksi
abessiivi keihästyksettä keihästyksittä
instruktiivi keihästyksin
komitatiivi keihästyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keihästykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
keihästys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä keihästää (keihäst- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]