katkominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
katkominen (38)
- teonnimi verbistä katkoa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | katkominen | katkomiset |
| genetiivi | katkomisen | katkomisten katkomisien |
| partitiivi | katkomista | katkomisia |
| akkusatiivi | katkominen; katkomisen |
katkomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | katkomisessa | katkomisissa |
| elatiivi | katkomisesta | katkomisista |
| illatiivi | katkomiseen | katkomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | katkomisella | katkomisilla |
| ablatiivi | katkomiselta | katkomisilta |
| allatiivi | katkomiselle | katkomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | katkomisena (katkomisna) |
katkomisina |
| translatiivi | katkomiseksi | katkomisiksi |
| abessiivi | katkomisetta | katkomisitta |
| instruktiivi | – | katkomisin |
| komitatiivi | – | katkomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | katkomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
katkomis- | |