kartsa
Katso myös: Kartsa |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kartsa (9)
Taivutus[muokkaa]
Taivutus (yleiskielessä) | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kartsa | kartsat |
genetiivi | kartsan | kartsojen (kartsain) |
partitiivi | kartsaa | kartsoja |
akkusatiivi | kartsa; kartsan |
kartsat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kartsassa | kartsoissa |
elatiivi | kartsasta | kartsoista |
illatiivi | kartsaan | kartsoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kartsalla | kartsoilla |
ablatiivi | kartsalta | kartsoilta |
allatiivi | kartsalle | kartsoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kartsana | kartsoina |
translatiivi | kartsaksi | kartsoiksi |
abessiivi | kartsatta | kartsoitta |
instruktiivi | – | kartsoin |
komitatiivi | – | kartsoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kartsa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
[2] katu: -tsa-johdos sanasta katu. 1900-luvun alussa r esiintyi Helsingin puhekielessä ja slangissa t:n heikkoasteisena varianttina. Sanasta katu on siten saatu taivutusmuoto karulla, josta kartsalla.[1]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 27. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.