karonkka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (arkikieltä) projektin päätösjuhla tapahtumien jälkeen
- tohtorin väitöksen tai professorin virkaanimityksen jälkeinen juhlatilaisuus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑroŋkːɑ/
- tavutus: ka‧ronk‧ka
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karonkka | karonkat |
| genetiivi | karonkan | karonkoiden karonkoitten karonkkojen (karonkkain) |
| partitiivi | karonkkaa | karonkoita karonkkoja |
| akkusatiivi | karonkka; karonkan |
karonkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karonkassa | karonkoissa |
| elatiivi | karonkasta | karonkoista |
| illatiivi | karonkkaan | karonkkoihin karonkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karonkalla | karonkoilla |
| ablatiivi | karonkalta | karonkoilta |
| allatiivi | karonkalle | karonkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karonkkana | karonkkoina karonkoina |
| translatiivi | karonkaksi | karonkoiksi |
| abessiivi | karonkatta | karonkoitta |
| instruktiivi | – | karonkoin |
| komitatiivi | – | karonkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | karonka- | |
| vahva vartalo | karonkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
< venäjän kielestä[1], коронка < корона
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.