karkaisu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karkaisu (2)[1]

  1. (metallurgia) teräkselle tehtävä lämpökäsittely, hehkutus, nopea sammutus ja päästö ominaisuuksien muokkaamiseksi
  2. jonkinlainen harjoitus sietokykynsä parantamiseksi
    Nuoret miehet harjoittavat usein kehonsa karkaisua.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrkɑi̯su/
  • tavutus: kar‧kai‧su

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karkaisu karkaisut
genetiivi karkaisun karkaisujen
karkaisuiden
karkaisuitten
partitiivi karkaisua karkaisuita
karkaisuja
akkusatiivi karkaisu;
karkaisun
karkaisut
sisäpaikallissijat
inessiivi karkaisussa karkaisuissa
elatiivi karkaisusta karkaisuista
illatiivi karkaisuun karkaisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karkaisulla karkaisuilla
ablatiivi karkaisulta karkaisuilta
allatiivi karkaisulle karkaisuille
muut sijamuodot
essiivi karkaisuna karkaisuina
translatiivi karkaisuksi karkaisuiksi
abessiivi karkaisutta karkaisuitta
instruktiivi karkaisuin
komitatiivi karkaisuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karkaisu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hiiletyskarkaisu, karkaisu-uuni, karkaisuallas, karkaisukylpy, pintakarkaisu

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2