kariutuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kariutuminen (38)
- teonnimi verbistä kariutua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kariutuminen | kariutumiset |
| genetiivi | kariutumisen | kariutumisten kariutumisien |
| partitiivi | kariutumista | kariutumisia |
| akkusatiivi | kariutuminen; kariutumisen |
kariutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kariutumisessa | kariutumisissa |
| elatiivi | kariutumisesta | kariutumisista |
| illatiivi | kariutumiseen | kariutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kariutumisella | kariutumisilla |
| ablatiivi | kariutumiselta | kariutumisilta |
| allatiivi | kariutumiselle | kariutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kariutumisena (kariutumisna) |
kariutumisina |
| translatiivi | kariutumiseksi | kariutumisiksi |
| abessiivi | kariutumisetta | kariutumisitta |
| instruktiivi | – | kariutumisin |
| komitatiivi | – | kariutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kariutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kariutumis- | |