karikatyyri

Suomi

Substantiivi

karikatyyri (5)

1. henkilön tai muun kohteen luonteenomaisia piirteitä korostava pilapiirros, irvikuva

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karikatyyri	karikatyyrit
genetiivi	karikatyyrin	karikatyyrien, (karikatyyrein)
partitiivi	karikatyyria, karikatyyriä	karikatyyreja, karikatyyrejä
akkusatiivi	karikatyyri; karikatyyrin	karikatyyrit
sisäpaikallissijat
inessiivi	karikatyyrissa, karikatyyrissä	karikatyyreissa, karikatyyreissä
elatiivi	karikatyyrista, karikatyyristä	karikatyyreista, karikatyyreistä
illatiivi	karikatyyriin	karikatyyreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karikatyyrilla, karikatyyrillä	karikatyyreilla, karikatyyreillä
ablatiivi	karikatyyrilta, karikatyyriltä	karikatyyreilta, karikatyyreiltä
allatiivi	karikatyyrille	karikatyyreille
muut sijamuodot
essiivi	karikatyyrina, karikatyyrinä	karikatyyreina, karikatyyreinä
translatiivi	karikatyyriksi	karikatyyreiksi
abessiivi	karikatyyritta, karikatyyrittä	karikatyyreitta, karikatyyreittä
instruktiivi	–	karikatyyrein
komitatiivi	–	karikatyyreine- + omistusliite

Etymologia

• alun perin italian samanmerkityksisestä sanasta caricatura < verbistä caricare (’‎syyttää’‎, ’‎hyökätä [jotakin] vastaan’‎)

Käännökset

1. kohteensa luonteenomaisia piirteitä korostava pilapiirros

englanti: caricature espanja: caricatura f. oksitaani: caricatura f. ranska: caricature f.

ruotsi: karikatyr saksa: Karikatur f. venäjä: карикатура f. viro: karikatuur

Liittyvät sanat

• karrikoida

Rinnakkaismuodot

• karrikatyyri

Aiheesta muualla

• karikatyyri Kielitoimiston sanakirjassa
• karikatyyri Tieteen termipankissa