karhe
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
karhe (48)
- pellolla tai niityllä oleva pitkä kasa heiniä tai viljan korsia
- Heinät koottiin karheisiin haravoimalla tai niittokoneen lisälaitteen avulla.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrheˣ/
- tavutus: kar‧he
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karhe | karheet |
| genetiivi | karheen | karheiden karheitten |
| partitiivi | karhetta | karheita |
| akkusatiivi | karhe; karheen |
karheet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karheessa | karheissa |
| elatiivi | karheesta | karheista |
| illatiivi | karheeseen | karheisiin karheihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karheella | karheilla |
| ablatiivi | karheelta | karheilta |
| allatiivi | karheelle | karheille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karheena | karheina |
| translatiivi | karheeksi | karheiksi |
| abessiivi | karheetta | karheitta |
| instruktiivi | – | karhein |
| komitatiivi | – | karheine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karhee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karhet- | |