karaatti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karaatti (5-C)[1]

  1. jalokivien massan mittayksikkö = 0,200 grammaa
  2. jalometallien puhtauden yksikkö, 1/24 puhtaasta aineesta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrɑːt̪ːi/
  • tavutus: ka‧raat‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karaatti karaatit
genetiivi karaatin karaattien
(karaattein)
partitiivi karaattia karaatteja
akkusatiivi karaatti;
karaatin
karaatit
sisäpaikallissijat
inessiivi karaatissa karaateissa
elatiivi karaatista karaateista
illatiivi karaattiin karaatteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karaatilla karaateilla
ablatiivi karaatilta karaateilta
allatiivi karaatille karaateille
muut sijamuodot
essiivi karaattina karaatteina
translatiivi karaatiksi karaateiksi
abessiivi karaatitta karaateitta
instruktiivi karaatein
komitatiivi karaatteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karaati-
vahva vartalo karaatti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Arabian ‎قِيرَاط (qīrāṭ) ’karaatti’. Alun perin painona käytetty johanneksenleipäpuun siemen.[2]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
  2. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.