kaksikielisyys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaksikielisyys (40)
- se, että on kaksikielinen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaksikielisyys | kaksikielisyydet |
| genetiivi | kaksikielisyyden | kaksikielisyyksien |
| partitiivi | kaksikielisyyttä | kaksikielisyyksiä |
| akkusatiivi | kaksikielisyys; kaksikielisyyden |
kaksikielisyydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaksikielisyydessä | kaksikielisyyksissä |
| elatiivi | kaksikielisyydestä | kaksikielisyyksistä |
| illatiivi | kaksikielisyyteen | kaksikielisyyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaksikielisyydellä | kaksikielisyyksillä |
| ablatiivi | kaksikielisyydeltä | kaksikielisyyksiltä |
| allatiivi | kaksikielisyydelle | kaksikielisyyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaksikielisyytenä | kaksikielisyyksinä |
| translatiivi | kaksikielisyydeksi | kaksikielisyyksiksi |
| abessiivi | kaksikielisyydettä | kaksikielisyyksittä |
| instruktiivi | – | kaksikielisyyksin |
| komitatiivi | – | kaksikielisyyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kaksikielisyyde- | |
| vahva vartalo | kaksikielisyyte- | |
| konsonantti- vartalo |
kaksikielisyyt- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan kaksikielinen vartalosta kaksikielis- ja suffiksista -yys
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on kaksikielinen
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kaksikielisyys Kielitoimiston sanakirjassa
- kaksikielisyys Tieteen termipankissa