kakkonen

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kakkonen

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kakkonen (38)

  1. kahden numero, numero 2; numerolla kaksi merkitty tai järjestetty; toinen kohta jossain luettelossa tai hissin painikkeissa
  2. kilpailussa toiseksi sijoittunut, voittajalle hävinnyt
    ikuinen kakkonen
    Heikki tuli kakkoseksi.
  3. toinen pesä pesäpallossa, kakkospesä
    Kovasta yrityksestä huolimatta hän paloi kakkoselle.
  4. toinen vaihde, kakkosvaihde
    Joskus liukkaalla auttaa kun lähtee kakkosella.
    vaihtaa kakkoselle
  5. (lastenkieltä) iso hätä, kakkahätä
  6. (alatyyliä, slangia) peräaukko, anaali
    painaa kakkoseen
    kuivana kakkoseen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑkːonen/
  • tavutus: kak‧ko‧nen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kakkonen kakkoset
genetiivi kakkosen kakkosten
kakkosien
partitiivi kakkosta kakkosia
akkusatiivi kakkonen;
kakkosen
kakkoset
sisäpaikallissijat
inessiivi kakkosessa kakkosissa
elatiivi kakkosesta kakkosista
illatiivi kakkoseen kakkosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kakkosella kakkosilla
ablatiivi kakkoselta kakkosilta
allatiivi kakkoselle kakkosille
muut sijamuodot
essiivi kakkosena
(kakkosna)
kakkosina
translatiivi kakkoseksi kakkosiksi
abessiivi kakkosetta kakkositta
instruktiivi kakkosin
komitatiivi kakkosine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kakkose-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kakkos-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kakkosajaja, kakkosasunto, kakkosauto, kakkosjoukkue, kakkoskanava, kakkosketju, kakkoskoppari, kakkosmies, kakkosnelonen, kakkospesä, kakkospolttaja, kakkospuoli, kakkosvahti, kakkosvaihde, kakkosverkko

Aiheesta muualla[muokkaa]