kakkonen

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kakkonen

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kakkonen (38)

  1. kahden numero, numero 2; numerolla kaksi merkitty tai järjestetty; toinen kohta jossain luettelossa tai hissin painikkeissa
  2. kilpailussa toiseksi sijoittunut, voittajalle hävinnyt
    ikuinen kakkonen
    Heikki tuli kakkoseksi.
  3. toinen pesä pesäpallossa, kakkospesä
    Kovasta yrityksestä huolimatta hän paloi kakkoselle.
  4. toinen vaihde, kakkosvaihde
    Joskus liukkaalla auttaa kun lähtee kakkosella.
    vaihtaa kakkoselle
  5. (kiertoilmaus) iso hätä, kakkahätä
  6. (alatyyliä, slangia) peräaukko, anaali
    painaa kakkoseen
    kuivana kakkoseen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kakkonen kakkoset
genetiivi kakkosen kakkosten
kakkosien
partitiivi kakkosta kakkosia
akkusatiivi kakkonen; kakkosen kakkoset
Sisäpaikallissijat
inessiivi kakkosessa kakkosissa
elatiivi kakkosesta kakkosista
illatiivi kakkoseen kakkosiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kakkosella kakkosilla
ablatiivi kakkoselta kakkosilta
allatiivi kakkoselle kakkosille
Muut
essiivi kakkosena kakkosina
translatiivi kakkoseksi kakkosiksi
abessiivi kakkosetta kakkositta
instruktiivi kakkosin
komitatiivi kakkosine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]