kakkiainen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kakkiainen (38)
- pieniä eliöitä tai uskomusolentoja, joista osan uskottiin suomalaisessa kansanperinteessä katkovan hapsia, karvoja tai siimoja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kakkiainen | kakkiaiset |
| genetiivi | kakkiaisen | kakkiaisten kakkiaisien |
| partitiivi | kakkiaista | kakkiaisia |
| akkusatiivi | kakkiainen; kakkiaisen |
kakkiaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kakkiaisessa | kakkiaisissa |
| elatiivi | kakkiaisesta | kakkiaisista |
| illatiivi | kakkiaiseen | kakkiaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kakkiaisella | kakkiaisilla |
| ablatiivi | kakkiaiselta | kakkiaisilta |
| allatiivi | kakkiaiselle | kakkiaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kakkiaisena (kakkiaisna) |
kakkiaisina |
| translatiivi | kakkiaiseksi | kakkiaisiksi |
| abessiivi | kakkiaisetta | kakkiaisitta |
| instruktiivi | – | kakkiaisin |
| komitatiivi | – | kakkiaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kakkiaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kakkiais- | |