kainous

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kainous (40)[1]

  1. se, että on kaino

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑi̯nous/ tai /ˈkɑi̯nou̯s/
  • tavutus: kai‧no‧us / kai‧nous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kainous kainoudet
genetiivi kainouden kainouksien
partitiivi kainoutta kainouksia
akkusatiivi kainous;
kainouden
kainoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kainoudessa kainouksissa
elatiivi kainoudesta kainouksista
illatiivi kainouteen kainouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kainoudella kainouksilla
ablatiivi kainoudelta kainouksilta
allatiivi kainoudelle kainouksille
muut sijamuodot
essiivi kainoutena kainouksina
translatiivi kainoudeksi kainouksiksi
abessiivi kainoudetta kainouksitta
instruktiivi kainouksin
komitatiivi kainouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kainoude-
vahva vartalo kainoute-
konsonantti-
vartalo
kainout-

Etymologia[muokkaa]

sanan kaino vartalosta kaino- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kainous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40