kainnut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kainnut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kaita
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kainnut | kainneet |
| genetiivi | kainneen | kainneiden kainneitten |
| partitiivi | kainnutta | kainneita |
| akkusatiivi | kainnut; kainneen | kainneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kainneessa | kainneissa |
| elatiivi | kainneesta | kainneista |
| illatiivi | kainneeseen | kainneisiin kainneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kainneella | kainneilla |
| ablatiivi | kainneelta | kainneilta |
| allatiivi | kainneelle | kainneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kainneena | kainneina |
| translatiivi | kainneeksi | kainneiksi |
| abessiivi | kainneetta | kainneitta |
| instruktiivi | – | kainnein |
| komitatiivi | – | kainneine |