kaikkoaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaikkoaminen (38)
- teonnimi verbistä kaikota
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaikkoaminen | kaikkoamiset |
| genetiivi | kaikkoamisen | kaikkoamisten kaikkoamisien |
| partitiivi | kaikkoamista | kaikkoamisia |
| akkusatiivi | kaikkoaminen; kaikkoamisen |
kaikkoamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaikkoamisessa | kaikkoamisissa |
| elatiivi | kaikkoamisesta | kaikkoamisista |
| illatiivi | kaikkoamiseen | kaikkoamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaikkoamisella | kaikkoamisilla |
| ablatiivi | kaikkoamiselta | kaikkoamisilta |
| allatiivi | kaikkoamiselle | kaikkoamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaikkoamisena (kaikkoamisna) |
kaikkoamisina |
| translatiivi | kaikkoamiseksi | kaikkoamisiksi |
| abessiivi | kaikkoamisetta | kaikkoamisitta |
| instruktiivi | – | kaikkoamisin |
| komitatiivi | – | kaikkoamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaikkoamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaikkoamis- | |