kahdennus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kahdennus (39)

  1. kahdentaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑhdenːus/
  • tavutus: kah‧den‧nus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kahdennus kahdennukset
genetiivi kahdennuksen kahdennusten
kahdennuksien
partitiivi kahdennusta kahdennuksia
akkusatiivi kahdennus;
kahdennuksen
kahdennukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kahdennuksessa kahdennuksissa
elatiivi kahdennuksesta kahdennuksista
illatiivi kahdennukseen kahdennuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kahdennuksella kahdennuksilla
ablatiivi kahdennukselta kahdennuksilta
allatiivi kahdennukselle kahdennuksille
muut sijamuodot
essiivi kahdennuksena kahdennuksina
translatiivi kahdennukseksi kahdennuksiksi
abessiivi kahdennuksetta kahdennuksitta
instruktiivi kahdennuksin
komitatiivi kahdennuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kahdennukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kahdennus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kahdentaa (kahdenn- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]