kaasutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaasutus (39)

  1. kaasuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑːsut̪us/
  • tavutus: kaa‧su‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaasutus kaasutukset
genetiivi kaasutuksen kaasutusten
kaasutuksien
partitiivi kaasutusta kaasutuksia
akkusatiivi kaasutus;
kaasutuksen
kaasutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kaasutuksessa kaasutuksissa
elatiivi kaasutuksesta kaasutuksista
illatiivi kaasutukseen kaasutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaasutuksella kaasutuksilla
ablatiivi kaasutukselta kaasutuksilta
allatiivi kaasutukselle kaasutuksille
muut sijamuodot
essiivi kaasutuksena kaasutuksina
translatiivi kaasutukseksi kaasutuksiksi
abessiivi kaasutuksetta kaasutuksitta
instruktiivi kaasutuksin
komitatiivi kaasutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaasutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaasutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kaasuttaa (kaasut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]